Pitkän päivän ilta

Tunturin huipulla, navakassa tuulessa, suksihissin suristessa vieressä, auringon helottaessa harmaiden pilvien lomasta, Izhevskin ympäristön maaseudun levittyessä valkoisena ympärille ja kilometrin alamäki edessä päin toivoin, että sen, minkä pienempänä osasi, muistaisi myös hiukan vanhempana.

Olen lasketellut viimeksi ehkä neljä vuotta sitten, ihan tavallinen hiihtäminen on minulle tutumpaa. Kovalla itseluottamuksella lähdin kuitenkin чекерилiin viettämään tervehenkistä lauantai-päivää. Hiihtokeskus sijaitsee heti Izhevskin ulkopuolella, asuntolan pysäkiltä sinne pääsee suoraan bussilla. 

Vuoren huipulla, tästä alas.

Tästä ylös.

Laskettelu- osuus meni suhteellisen hyvin, mutta ongelmat alkoivat kuin vaihdon kulkuvälineen pyöreään. Kyseessähän siis oli perinteinen pulkkamäki, mitä nyt hiukan jyrkempi ja vauhdikkaampi. Hissi kiskoi ihmiset pyöreissä autonrengasta muistuttavissa pulkissa ylös, ja kun tämä hissi pysähtyi, vetonaruni tipahti. Menin laittamaan narua takaisin paikoilleen, kun hissi nytkähti liikkeelle ja kiskaisi mukaansa narun sijaan jalkani.

Oikeni polveni on yhtä sini-violettia mustelmaa.

Pulkkamäki

Kaverini ehdotti bussissa takaisin Izhevskiin liittymistä avantouinti-iltaan joidenkin hänen venäläisten kavereidensa kanssa. En ole koskaan käynyt avannon lähelläkään, joten vastasin myöntävästi toivoen samalla, ettei autossa olisi tilaa. Mutta olihan siellä, koska kävi ilmi, että autoja oli kolme.

Lopulta kahden aikaan yöllä löysin itseni venäläisten teinien kanssa seisomassa Izhevskin tekojärven jäällä pakkasessa. Seurasimme lukuisten puolialastomien ihmisten pulahtamista tummaan avantoon ja nousevan sieltä höyryävänä.
18. ja 19. päivän välinen yö on ilmeisesti juuri oikea aika avantouinnille, koska jostain syystä järven saastainen vesi muuttui sinä yönä pyhäksi. Se selitti myös aktiviteetin suuren suosion.

Tässä vaiheessa oli tietenkin kunniatonta perääntyä, joten muiden perässä jään päälle pystytettyyn telttaan. Teltta lämpeni jollain ihmeellisellä ilmapuhallus-konstilla tai sitten sillä, että se oli täynnä vaatteita vaihtavia ihmisiä. Pääsin lopulta nurkkaan riisuutumaan käsivarsien, paljaiden kinttujen, pyyhkeiden ja kylmästä hohkavien vartaloiden läpi. Kolme kerrosta vaatetta pois ja olin alusvaatteisillani, pipo päässä, ujosti sinisen pyyhkeen peitossa ja tossut jalassa.

Epäröin muutaman minuutin avannon laidalla, mutta sitten eräs seurueeni jäsenistä pihisti pyyhkeeni, eikä ajatus seisoskelusta alusvaatteisillaan keskellä venäläisiä houkuttanut, joten epäuskoisesti mumisten kylmään veteen, joka oli jo hiukan hyytynyt edellisen uimarin jälkeen. Noin kuudesta avannossa viettämästäni sekunnista nautin aivan oikeasti ehkä kahdesta, ehdin ohikiitävän hetken ajan ajatella, ettei tämä  olekaan niin kylmää. Pois pääseminen tuntui kuitenkin kestävän pienen ikuisuuden, koska portaat olivat vaalean, liukkaan jään peitossa. Lopulta kaksi avantoa vahtinutta toppapukuista miestä avusti minut ylös avannosta, mistä olin ylitsepursuavan kiitollinen.

Teltassa mahdollisimman nopeasti vaatteita päälle kiskoessa en pystynyt hillitsemään leveää hymyä.

Jatkoimme vielä Gasprom- tarroilla koristellulla mersulla puolen tunnin ajomatkan päähän saunalle, minkä porukka oli vuokrannut. Saunassa oli myös pieni kaksi ja puoli metriä pitkä uima-allas, jossa polskuttelin parikymppisten matematiikan opiskelija-tyttöjen kanssa yrittäen keskustella venäjäksi.
En tuntenut kaveria lukuunottamatta ketään koko lähes parikymmenhenkisestä porukasta, joten pakenin toisinaan saunan terassille hengähtämään vedettyäni takin niskaan ja kengät jalkaan. Siinä siten silittelin kissaa ja katselin kuinka aurinko alkoi hiljalleen pilkistää yön jälkeen, kunnes paljaita kinttuja alkoi paleltamaan.